|
Post by Iiris Koskela on Sept 25, 2016 16:57:02 GMT
Täältä löytyy Iiriksen ja Donnin hoitokirja. (:
|
|
|
Post by Iiris Koskela on Sept 26, 2016 13:08:55 GMT
Tässä esittelyni, ensimmäinen tarina on työn alla! (:
"Olen 16-vuotias, lukion ensimmäistä luokkaa käyvä tyttö. Minut erottaa vaaleista, pitkistä hiuksista, silmälaseista, sekä tummasta vaatetuksesta. Hiuksia pidän usein korkealla ponnarilla tai nutturalla, mutta ratsastaessa ne usein hapsottavat eri suuntiin nopeasti letitetystä palmikosta. Olen noin 170-senttinen ja omistan pitkät jalat. Luonteeltani olen enemmän ujo kuin ulospäinsuuntautunut, mutta tulen silti toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tallilla kuitenkin viihdyn paremmin hevosten kuin ihmisten seurassa.
Ratsastuksen aloitin 7 vuotta sitten, 9-vuotiaana naapurin shetlanninponilla. Puuhastelimme pikkusiskoni kanssa ponin kanssa muutaman vuoden niin ratsain ja maasta käsin kuin kärryiltäkin, kunnes muutimme maaseudulta kaupunkiin. Olemme muuttaneet muutaman kerran, joten kokemusta erilaisista talleista ja hevosista on kertynyt. Ratsastajana en ole erityisen ihmeellinen (n. Helppo B, 90 cm), mutta osaan toimia erilaisten hevosten kanssa erilaisissa hoitotilanteissa. En kuitenkan kaipaa liikaa toimintaa elämääni, joten pidän rauhallisista ja kilteistä hevosista, jotka eivät kuitenkaan ole täysin "pystyyn kuolleita". Ratsastaessa mieleeni ovat hevoset, joiden kanssa joutuu työskentelemään, muttei pelkäämään tippumista pukkisarjasta."
|
|
|
Post by Iiris Koskela on Sept 29, 2016 14:39:52 GMT
#1Syysaurinko valaisi asfalttitietä koleassa ilmassa pyöräni rullatessa tasaisesti eteenpäin. Pieni tuulenvire pyyhkäisi poninhännästä karanneita suortuvia kasvoilleni kääntyessäni hiekkatielle, jonka risteyksessä seisoi kyltti. "Varpulan ratsastuskeskus". Hengitin syvään viileän syysiltapäivän tuoksua ja yritin puhaltaa turhan jännityksen ulos. Jännitys oli tuttua, se saapui aina mennessäni tutustumaan uuteen talliin. Punainen tallirakennus häämötti jo edessäpäin ja loikkasin pyöräni selästä jo hyvissä ajoin. Talutin sen metalliseen, uudehkoon pyörätelineeseen, lukitsin sen ja lähdin tutustumaan tallialueeseen pienen jännityksen vallassa. Tallipihassa ei ollut ketään, mutta kauempana tarhoissa näkyi ruokailevia hevosia. Kävelin ujosti eteenpäin, kunnes havaitsin kentällä liikettä. Kävelin lähemmäs katsomaan. Suurella kentällä oli mustanruunikko tamma nuorehko mies selässään. Hevonen ravasi kaunista, rentoa ravia ja suoritti siistin temponlisäyksen ratsastajan pyynnöstä. Silloin mies ilmeisesti huomasi minut, sillä hän heilautti kättään ja sanoi jotain. En kuullut mitä, mutta päättelin sen olleen tervehdys, joten nyökkäsin ja heilautin kättäni varovaisesti. Seurasin vielä jonkin aikaa ratsukon työskentelyä, kunnes mies antoi tammalle pitkät ohjat ja ohjasi ratsun luokseni. - Hei, kukas sinä olet? hän kysyi ystävällisesti hymyillen. - Mmh, olen Iiris. Iiris Koskela, sain sanottua takellellen. Tuntemattomille puhuminen ei ollut vahvuuksiani (varsinkaan kun tuntematon oli hyvännäköinen poika). - Hmm, olen kuullut nimesi jossain... Olitkohan tulossa valmennukseen? mies pohti ja ennen kuin ehdin avata suutani hän sanoi: - Ei kun sinähän olet se uusi hoitaja! Nyökkäsin varovaisesti hymyillen. - Sinä olit alustavasti valinnut Donnin, eikö niin? Se on oikein mukava pikku aasi... Hei, auttaisitko laittamaan Alman pois niin mennään sitten tapaamaan Varpua? hän ehdotti ja suostuin siihen mielelläni. Käveltyään jonkinasteiset loppukäynnit mies hyppäsi alas tamman selästä. Hän löysäsi vyötä, nosti jalustimet ja lähti kävelemään kentän portille. Kiirehdin avaamaan porttia ja sain kiitokseksi leveän hymyn. Seurasin miestä läpi tallinpihan, jossa oli joitain keltaisia ja oransseja koivunlehtiä siellä täällä. Tallin ovi oli suuri ja sisällä tallissa oli valoisaa. Mies puki tammalle nopeasti riimun kaulalle, jonka hän kiinnitti toiselta puolelta käytävälle. - Ottaisitko satulan, jos minä otan suitset? hän kysyi ja vastasin nopealla nyökkäyksellä, sekä siirtymällä satulan luo. Avasin vyön ja kiersin hevosen toiselle puolelle. - Öh, onko teillä tapana ottaa vyö kokonaan irti? kysyin. - Joo, ota vaan ja huopa myös, ratsastaja sanoi. Tein työtä käskettyä ja irroittelin vyön ja huovan satulasta. Nostin satulan pois selästä ja aserin huovan sen päälle matkan ajaksi. Mies oli jo saanut suitset pois ja käveli kohti satulahuonetta, joten kipitin hänen peräänsä. Hän näytti minulle Alman kaapin, johon sain laittaa huovan, sekä paikan satulalle. Palasimme takaisin hevosen luo ja mies ohjeisti minua vielä riisumaan suojat hevoselta. Lähdin viemään niitä varustehuoneeseen, mutta en tiennyt, mihin ne laittaisin. - Hei, ööh, mihin laitan nämä suojat? kysyin satulahuoneen ovelta. - Aivan, taisin kokonaan unohtaa esitellä itseni, mies naurahti. - Olen Otto Hermangård. - Okei, kiva tutustua, sanoin. - Entäs nämä suojat? Kohotin lampaankarvapehmustettuja suojia ja Otto naurahti. - Haluaisitko vielä harjata ne? Voisit sen jälkeen laittaa ne Alman kaappiin suojatelineeseen. Nyökkäsin ja etsin ripeästi käsiini harjan Alman kaapista. Harjailin suojat ja asetin ne telineeseen. Saavuttuani talliin Otto oli jo ehtinyt viedä tamman ulos ja hymyili minulle ja sanoi: - Nyt mennään tapaamaan Varpua! Hetkeksi kaikonnut jännitys oli palannut, pieni puristava tunne vatsassa, sekä tiheät sydämenlyönnit. Otto johdatti minut pihamaan läpi kohti Varpun taloa. Tuulenpuuska pudotti muutaman lehden puusta ja pyöritteli jo maahan pudonneita. Kuljimme siistin pihan läpi rappusille ja Otto avasi oven koputuksen jälkeen odottamatta, että joku tulisi avaamaan. Jätimme kengät eteiseen ja Otto johdatti minut jonkinlaiseen keittiöön tai kerhohuoneessen. Huoneessa istui nainen lukemassa Hippos -lehteä ja hän kohotti päätään kuullessaan oven äänen. - Ai hei Otto, sinullahan on joku tyttö mukanasi, hän sanoi hymyillen. - Joo, minulla on tässä Iiris, uusi hoitajamme, Otto sanoi ja nyökkäsi minua kohden. Tervehdin ja esittäydyin ja niin teki Varpukin. Hän sanoi, että hänellä olisi vielä jonkin verran paperitöitä ennen kuin hän voisi tulla ulos, mutta Otto voisi näyttää minulle, missä Donni on. Otto ja Varpu vaihtoivat vielä muutaman sanan hevosten loimituksesta, jonka jälkeen kävelimme takaisin tallille. Talliin tultuamme Otto ojensi minulle riimunnarun. - Tässä, voimme mennä hakemaan Donnia tarhasta, hän sanoi ja otin narun. Kävelimme kentän ohi tarhojen reunustamalle tielle. Molemmin puolin tarhaili eri kokoisia ja eri rotuisia hevosia. Silmiini osui Alma, kirjava suurehko poni, sekä hienon näköinen espanjalaistyyppinen ruuna. Pian havaitsin myös suurehkon rautiaan puoliverisen, jonka kanssa vähän kauempana seisoi vaaleanrautias suomenhevonen. - Siellä se on, Donni siis. Voit käydä hakemassa sen, Otto kertoi ja lähdin tarhaa kohden. Avasin tarhan porttia ja pujahdin sisään sulkien portin perässäni. Kävelin loivaa kaarta Donnia kohden ja hevoset suuret, ruskeat korvat kääntyivät minua kohti. Hevosen kaula ojentui minua kohti tutkimaan, olisiko minulla mitään herkkuja. Ojensin vasemman käteni Donnin haisteltavaksi ja harmaan turvan kutittaessa kättäni napsautin toisella kädellä riimunnarun vihreään riimuun kiinni. Donni löhti seuraamaan minua mielellään, kun lähdin kävelemään kohti porttia. Oton valvovan silmän alla tunsin olevani testissä, jossa katsotaan sovellunko oikeasti hoitajaksi. Onneksi Donni käveli mallikkaasti perässäni ja sain portinkin helposti auki sekä kiinni. Matkalla talliin Donni yritti kurotella maassa olevia lehtiä, mutta ori nosti päätään tottelevaisesti, kun nostin vähän narua. Talutin rautiaan orin reippaasti talliin ja Oton ohjeistuksesta omaan karsinaansa. Donni pyörähti nopeasti ympäri päästettyäni narusta ja hirnahti selvittääkseen onko tallissa muita hevosia. Hymyilin orin häsläämiselle ja pian se rauhoittuikin seisoskelemaan karsinassaan. Otto sanoi, että Donnia ei tarvitse laittaa kiinni, joten suljin karsinan oven ja lähdin hakemaan harjoja. Löysin nopeasti Donnin kaapin, johon jätin riimunnarun ja josta nappasin matkaani mustan harjaboksin. Donnin luona puikahdin takaisin karsinaan harjojen kanssa ja huomasin Oton lähteneen jonnekin. No, minulle se sopi, sainpahan olla orin kanssa kahdestaan. Puhelin Donnille hiljaa ja orin suuret korvat kääntyilivät edestakaisin sen kuunnellessa selitystäni. Aloitin orin harjaamisen kumisualla, vaikka se ei ollutkaan kovin mutainen, sillä muistin, että kumisualla pyörittely vilkastuttaa hevosen pintaverenkiertoa ja hieroo hevosta. Kun pääsin kumisuan kanssa sään kohdalle, Donni alkoi venyttää ylähuultaan selvästi nauttien harjauksesta. Käytyäni kumisualla koko hevosen läpi otin harjapakista vihreän pölyharjan. En laittanut pakkia kunnolla kiinni, joten kierrettyäni Donnin toiselle puolelle sain huomata, että ori tutki mielellään harjoja ja levitteli niitä ympäriinsä. Hymähdin, keräsin harjat takaisin pakkiin ja tällä kertaa suljin sen kunnolla. Seuraavaksi nappasin käteeni pehmeän harjan ja harjasin sillä Donnin pään. Selvittelin sen avulla myös Donnin harjan ja jonkin verran häntääkin. Orin alahuuli lerppui kun otin harjakorista kaviokoukun ja aloitin kavioiden puhdistamisen. Donni nosti jalat kauniisti, vaikka vähän nojailikin samalla minuun. Sitten nostin harjakorin karsinan ulkopuolelle ja jäin hetkeksi karsinaan rapsuttelemaan Donnia. Ori näytti tyytyväiseltä riippumatta siitä rapsutinko kaulalta, korvien takaa vai säästä. - Hei, miten sujuu? kuulin äänen karsinan ovelta. Se oli Varpu. - Hyvin, joo, sanoin hymyillen. - Donni on tosi kiva. - Olet ainakin saanut sen puhtaaksi, Varpu totesi. - Viitsisitkö tänään vielä siivota sen karsinan? Sinun ei tarvitse viedä sitä enää ulos, voit laittaa sen tuohon viereen siksi aikaa. Nyökkäsin ja kyselin vielä lantalan sijaintia. Varpu osoitti erästä ovea ja kertoi sieltä löytyvän myös kottikärryt ja talikon. Sitten hän poistui viemään pihartohevosille heinää ja minä avasin viereisen karsinan oven. Ajattelin, etten tarvitse riimunnarua näin lyhyelle matkalle, joten talutin Donnin viereiseen karsinaan riimusta kiinni pitäen. Donni oli erittäin mallikkaasti, eikä edes suunnitellut lähtöä muualle. Kehuin oria ja suljettuani karsinan oven lähdin hakemaan kottikärryjä. Kahdet kottikärryt olivat siististi seinää vasten pystyssä ja useampi talikko roikkui rautaisesta naulakosta. Valitsin keltaiset, uuden näköiset kottikärryt sekä musta-sinisen talikon. Työnsin kottikärryt karsinan eteen ja aloin siivota sitä Donnin katsellessa vieressä kiinnostuneena. Karsina oli ilmeisesti siivottu aamulla, sillä siellä oli vain yksi lantakasa, joka oli tullut äskeisen harjaustuokion aikana. Nostin sen kärryihin ja kävin vielä vähän pohjaa läpi piilevien kikkareiden varalta. Karsina oli siivottu hyvin aamulla, sillä en löytänyt mitään ja kuivikekin näytti puhtaalta, joten kävin kippaamassa kärryjen sisällön lantalaan ja asetin ne samalla tavalla seinää vasten kuin ne olivat aikaisemminkin olleet. Sitten palasin takaisin tallin puolelle. Donni hörisi sisään tulevalle vuonohevostammalle ja siirsin ruunan ripeästi omaan karsinaansa. Otin harjaboksin mukaani ja kävelin kohti satulahuonetta. Satulahuoneessa puhdistelin vielä Donnin harjat, osan karvoista ja osan kuivikkeesta. Kun olin tyytyväinen tulokseen, asettelin ne siististi harjapakkiin ja nostin pakin hyllylle suojien viereen. Sitten astelin takaisin talliin ja kohtasin siellä Varpun. - Taisit saada kaiken valmiiksi, Varpu totesi hymyillen. - Joo, kyllä, sanoin. - No, miten on, tuletko vielä uudestaan? Varpu naurahti. - Tietenkin! sanoin iloisesti. - Nähdään sitten mahdollisimman pian, Varpu sanoi. - Juu. Hei hei! vilkutin Varpulle kun kävelin ulos tallista. - Heippa! kuului perästä. Kävelin pyörälleni, avasin lukon ja lähdin polkemaan hämärtyvään syysiltaan. Ihanaa kun saimme sinut hoitajaksi ja olet valmis tulemaan vielä uudemman kerran! Voi tuota Ottoa, kun se iskee silmänsä heti ensimmäisenä kaikkiin uusiin (etenkin tyttöihin), enkä minä edes kerkeä kunnolla esittäytyä, kun se kiikuttaa uudet jo minun luokseni, pahoittelut, etten kerinnyt esittäytymään.. Ihanaa kun teillä Donnin kanssa sujui kuitenkin hyvin ja se näytti nauttivan harjaustuokiostaan. Ei sinua kukaan täällä testaa, vaikka Oton tuijotus siltä saattaa vaikuttaa Jokaisella on oikeus toimia juuri niin kuin on oppinut ja täällähän sinä vain opit lisää! Kiitoksia vielä karsinan siivoamisesta, siitä oli iso apu iltatallissa, kun yksi karsina oli jo siivottu.
Pidän kirjoitustyylistäsi ja se on oikein värikästä ja kuvailevaa. En ole itse mikään kielioppiekspertti, joten en nyt mitään kielivirheitä ala kommentoimaan, sillä mitään räikeitä sellaisia en huomannut Ihanan sujuvaa ja helposti luettavaa tekstiä. Odotan jo tulevia tarinoitasi! Sovitte Donnin kanssa hyvin yhteen
|
|
|
Post by Iiris Koskela on Oct 23, 2016 8:43:23 GMT
#2Tänään sain äidiltäni kyydin tallille, josta olin iloinen. Pimeässä pyöräily kotiin ei ollut kovin innostava ajatus, varsinkaan kun ulkona tihutti hieman vettä. Auto pysähtyi Varpulan parkkipaikalle ja nousin kyydistä. Äiti vilkutteli vielä, kun hän käänsi auton lähteäkseen pihasta. Kävelin ripeästi tallipihan läpi talliin sisälle, sillä en halunnut kastua ennen kuin pääsisin hevosten luo. Osa puiden lehdistä oli jo pudonnut maahan, mutta joissain lehdet vielä sinnittelivät oranssin ja keltaisen eri sävyissä. Astuin talliin sisälle ja huomasin heti ilmoitustaululla olevat kaksi ilmoitusta: "Syyskilpailut 24.10" ja "Iltatunti esteillä/puomeilla 24.10". Kilpailuja ainakin tulisin katsomaan! Tunti olisi kiinnostava, mutta olin varma, ettei minua vielä päästettäisi Donnin selkään. Hevosia ei vielä ollut sisällä, mutta huomasin, ettei karsinoita olti vielä ehditty siivota. Pääätin siis tarttua toimeen ja lähdin hakemaan kottikärryjä. Lantalan ovi oli auki ja sisällä oli valot. Kävelin varovasti sisään ja huomasin melkein törmääväni ruskeahiuksiseen, aurinkoisen näköiseen naiseen. - Öh, anteeksi, sanoin vaivautuneena. - Ei tässä mitään anteeksipyyntöjä tarvita, nainen naurahti. - Olen Olga, Varpulan tallimestari. - Kiva tavata. Olen Iiris Koskela, Donnin hoitaja, sanoin ja tartuin ojennettuun käteen. - Ahaa, hienoa! Olinkin juuri menossa puhdistamaan karsinoita, sinäkin kai tulet, kun tänne lantalaan olit matkalla, Olga sanoi hymyillen. Nyökkäilin ja nappasin mukaani talikon ja kärryt. Olga aloitti tallin toisesta päästä, minä puhdistin näin alkuun vain Donnin karsinan. Kun olin valmis, kysyin Olgalta, tarvitseeko hän apua karsinoiden kanssa, sillä eipä tässä erityisemmin muutakaan tekemistä ollut. Olga vaikutti kiitolliselta avusta ja alkoi höpötellä tallin hevosista samalla kun siirryin viereiseen karsinaan. Olga oli varmaan kolme kertaa nopeampi kuin minä, mutta ei se haitannut. Olimme nopeasti valmiita ja Olga kiitti vielä avusta. - Voisinkohan harjailla Donnia? kysyin Olgalta. - Tietysti voit, se on sille hyväksi, hän sanoi iloisesti. Lähdin hakemaan riimunnarua ja kävelin ulos. Tihkusade oli laantunut olemattomaksi kosteakse sumuksi, mutta vedin silti hupun päähän suojaamaan hiuksiani. Päivällä oli satanut aika paljon, joten useilla hevosista oli sadeloimet päällä ja tarhoille vievä tie oli hieman mutainen. Astelin varovasti Donnin tarhalle ja sieltä minua tervehti kaksi hörökorvaista hevosta aidan yli. - Sori, otan nyt vaan Donnin, sanoin toiselle hevoselle. Napsautin Donnin naruun kiinni jo aidan ulkopuolelta ja otin sen sitten ulos portista. Toinen hevonen yritti seurata, mutta laitoin portin kiinni sen nenän edestä. Hevonen heilautti päätään ja käveli kauemmas ja me lähdimme Donnin kanssa kohti tallia. Donni käveli reippaasti, jopa niin reippaasti, että minun täytyi jarrutella vähän. Yhtäkkiä kuitenkin jalkani lipesi hieman mutaisessa maassa ja kaaduin kyljelleni. Donni kavahti hieman kauemmas ja naru irtosi kädestäni, mutta se ei lähtenyt karkuun. Donnin suuret silmät katselivat minua kun nousin ylös ja pyyhin hiekkaa, mutaa ja lehtiä vaatteistani. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. No, pian ainakin enemmän itketti, kun Otto tuli minua vastaan tallin pihassa. Hän kohotteli kulmakarvojaan tervehtiessään ja halusin vajota maan alle. Onneksi tallissa ei ollut ketään, joten jätettyäni Donnin karsinaansa, hain harjapakin ja harjasin kovalla harjalla ylimääräiset maat pois vaatteistani. Donni pyörähti kerran karsinassaan tonkien pohjan, aivan kuin se olisi tarkistanut, osasinko siivota karsinat. Hymähdin orille ja astuin karsinaan harjapakin kanssa, ja tällä kertaa muistin pitää sen visusti kiinni, kun harjasin Donnia. Alkuun tietenkin otin orilta loimen pois ja taittelin sen roikkumaan ovessa olevaan loimitelineeseen, niin kuin olin muidenkin loimien olevan. Harjaamisen aloittelin kumisualla, kuten tapanani oli ja huomasin, että Donni oli alkanut kasvattaa ihan pientä, ohutta talvikarvaa. Tänään oria selkeästi kutitti monesta paikasta, sillä pää ja ylähuuli venyivät mitä ihmeellisimpiin asentoihin harjatessani kaulalta, ryntäiltä ja säästä. Minua hymyilytti Donnin ilmeet ja raaputtelin niistä kohdista tavallista kauemmin. Päätin siinä välissä ottaa kaviot, jotka nousivat nätisti jälleen kerran. Sitten tartuin kovaan harjaan, jota puhdistelin vähän, sillä se oli hieman likainen takkiputsauksen jäljiltä. Harjailin Donnin läpi tälläkin harjalla ja orin alahuuli lupsui rentona. Kun tartuin pehmeään harjaan harjatakseni päätä, Otto ilmestyi karsinan oven taa ja kysyi: - Hei Iiris, voisitko laittaa Donnin kuntoon sitten kun olet harjannut sen? Menemme Olgan kanssa maastoon, hän selitti. Nyökkäsin ja Otto kiitti hymyillen. Samaan aikaan Olga talutti sisään kimon suomenhevosen, jonka nimi muistaakseni oli Nalli. Tai Ralli tai Lalli. En muistanut. Harjailin Donnin pään loppuun ja kokeilin vielä kädellä satulan paikan, ettei sinne jäänyt mitään likaa. Lähdin sitten hakemaan satulahuoneesta Donnin varusteita. Donnin kaapista löysin nopeasti satulan ja suitset, mutta hoito-ohjeissa ei ollut tietoa suojituksesta vaikka kaapista löytyikin pintelit ja bootsit. Kipitin takaisin tallin puolelle. - Olgaaa, tarvitseeko Donni pinteleitä tai suojia? kysyin nopeasti. Olga oli hetken hiljaa miettiväisen näköisenä. - Joo, laita vaan ne mustat pintelit, hän sanoi lopulta ja kiitin jo kävellessäni takaisin satulahuoneelle. Otin kaapista mustat pintelit, sekä pintelipatjat ja menin Donnin luo pintelöimään sitä. Ori seisoi nätisti koko pintelöinnin aikana, eikä edes siirtänyt painoa missään vaiheessa jalalta toiselle. En ole ihan varma onko se niin kiltti vai niin laiska. Ei nyt sentään, Donnihan on erittäin koltti hevonen ja helppo hoidettava. Hain sitten satulahuoneesta varusteet. Suitset nostin olkapäälleni ja satulan nappasin käsivarrelleni huopa satulan päällä. Nostin tummanvihreän satulahuovan Donnin selkään, satulan perään ja kiinnittelin vyön, sekä huovan satulaan. Suitsiminen sujui nopeasti, sillä Donni avasi suun nätisti, eikä pelleillyt muutenkaan. Olgakin oli jo valmis ja huhuili Ottoa hakemaan hevosensa. Oton otettua Donni ja kiitettyä minua he lähtivät ja minä jäin hetkeksi talliin yksin. Siirsin harjapakin takaisin satulahuoneeseen ja mietin mitä tekisin. Samassa silmäni havaitsivat kuiviketta maassa Donnin ja Olgan ratsun karsinoiden ulkopuolella ja hain luudan. Lakaisin käytävän puhtaaksi ja päätin sitten mennä moikkaamaan Varpua. Kävelin Varpun talolle, jonka koin kyllä hieman epämukavaksi. Mennä nyt toisten oville koputtelemaan ilman hyvää syytä. Tosin Otto kyllä oli sanonut, että Varpun luo voi aina mennä. Koputin oveen ja Varpu tuli nopeasti avaamaan. - Moi Iiris! Kyllä tänne saa tulla sisään ihan koputtamattakin, Varpu sanoi hymyillen. - Okei, sanoin. - Ajattelin tulla käymään kun Otto ja Olga lähtivät maastoon, enkä oikein tiennyt, mitä tekisin. - No mutta sehän on hyvä, Varpu naurahti ja viittasi kädellään käymään sisään. Astuin sisälle ja riisuin kenkäni, jonka jälkeen seurasin Varpua. Hän esitteli minulle hoitajien kahvihuoneen, jonne jäimmekin istumaan. Varpu otti heti kilpailut ja tunnin puheeksi. - Niin tulethan katsomaan syyskisoja? Jos haluat, voit autella makkarapalkalla, mutta ei ole pakko, hän sanoi. - Voin tulla, sanoin iloisesti. - Mutta olen kyllä kasvissyöjä. - On siellä muutakin, Varpu sanoi huvittuneena. - Niin, olisitkos kiinnostunut tulemaan tälle puomi-kavaletti-pieni este-tunnille? Uskon kyllä että pärjäät Donnille. - Ööh, saisinko minä? Enhän ole hoitanutkaan kuin vasta pari kertaa, sanoin epäillen. - Harkitse asiaa! Varpu sanoi. Nyökkäsin ja katsahdettuani kelloon yllätyin. Se oli jo lähes kahdeksan. - Minun täytyy nyt kyllä mennä, sanoin näpytellessäni tekstiviestiä äidille. - Selvä, harmi, Varpu sanoi. - Minä menen valmistelemaan iltatallia. Kävelimme ovelle, jossa lähdimme eri suuntiin. - Hei hei, huudahdimme lähes samaan aikaan ja minä kävelin äidin punaiselle autolle. // Niin, siis onko ok, jos osallistun siihen tunnille, vaikka en olekaan tasoissa niin pitkällä?
Olemme saaneet sinusta ihanan hoitajan meidän hassulle orille! Tulet Donnin kanssa todella hyvin toimeen ja osaat käsitellä sitä oikein. Haha, vaikka ei saisi nauraa, ja valitettavaa, että vaatteesi menivät likaisiksi, oli kuitenkin hauskaa luettavaa, kun kaaduit. Donni on juuri tuollainen höhlä, ei edes tajua mitä ihmettä juuri tapahtui ja toljottaa vaan! Otto ei edes varmaan huomannut likaisia vaatteitasi Kiitoksia vielä käväisystäsi sisällä. Seuraavalla kerralla pitää varata jotain syötävää ja juotavaa, jos vaikka nuo kaksi maastoilijaakin yhtyisivät meidän kanssa pullalle ja kahville.
Taas tarinasi oli todella mielenkiintoista luettavaa ja oikein innolla odottelin jo tulevaa tarinaasi edellisen jälkeen. Unohdin viimeksi palkita sinut virtuaalieuroilla, joten lisäilen kaappiisi 10v€ + 15v€ Olgan auttamisesta sait tällä kertaa hieman ekstraa, Olga vielä kehui sinua iltatallin yhteydessä, kun ei tosta Otosta aina ole apua, vaikka tarvitsisi...
Ehdottomasti voit osallistua puomitunnille, mutta ratsastaa saat itsenäisesti vasta kun olet tarpeeksi korkealla tasolla. Tunneille/ valmennuksiin osallistuminen eli valvotun silmän alla ratsastaminen on kuitenkin aina mahdollista, vaikka ei olisikaan oikealla tasolla
|
|
|
Post by Iiris Koskela on Oct 24, 2016 15:13:58 GMT
#3 "Kilpailuhuumaa ja puomitunti"Maanantaiaamuna oli kaunis sää. Aurinko paistoi ja sai syysruskan näyttämään entistä kauniimmalta. Minua jännitti ihan liikaa, vaikka en edes osallistuisi kilpailuihin. Vatsassa tuntui jännityksen aiheuttama kouristus, mutta olin kuitenkin iloisella mielellä. Eniten minua jännitti Donnilla ratsastaminen, mutta olivathan kilpailutkin aina jännittäviä katsottavia. Parkkeerasin pyöräni pyörätelineeseen, lukitsin sen ja harpoin talliin. Tallissa olikin karsinoiden siivoukset täydessä vauhdissa Olgan ja Oton voimin, joten tänään en siinä puuhassa ehtinyt auttaa. Heilautin kättäni heille ja Olgan "Moi Iiris, kiva nähdä!" peitti alleen Oton "Huomenta." lausahduksen. - Tulit ilmeisesti auttelemaan kisoissa, Olga totesi. - Juu, sanoin iloisesti. Kaikki olivat hetken hiljaa, kunnes tallin ovesta astui sisään Varpu. - Huomenta kaikki ja kiva nähdä teitä täällä tänään! hän totesi kävellessään luoksemme. - Hei tulisitteko laittamaan ensimmäisen luokan esteet jo valmiiksi, ettei tule sitten kiire? Minun pitää vielä tulostaa ja laminoida lähtölistat. Nyökkäsimme kaikki ja sitten Olga ja Otto lähtivät vauhdilla viemään kottikärryjään pois. Kentälle saapuessamme Varpu näytti meille ratapiirroksen. Kenttä oli juuri äsken lanattu, joten siihen jäi jalanjälkiä viedessämme puomeja ja tolppia paikoilleen. Estekalusto näytti uudelta ja puhtaalta ja ajattelin, että kisaajat tulisivat olemaan iloisia. Saimme radan nopeasti valmiiksi, jonka jälkeen Varpu poistui tulostamaan lähtölistat. - Iiris, haluaisitko puunata Roosaa, tämänpäiväistä talutusratsuamme? Olga kysyi. - Minun pitää vielä käydä katsomassa, että opasteet näkyvät selkeästi ja meidän liikenteenohjaajamme (tässä välissä Olga osoitti Ottoa) saa alkaa vastaanottaa pian ensimmäisiä kilpailijoita. Harjasin mielelläni Roosaa. Hain satulahuoneesta riimunnarun ja lähdin hakemaan ponia. Jostain kuvasta muistin, että Roosa olisi ruunikko. Tarhoissa oli vain kaksi ruunikkoa ja toinen ei selvästikään ollut poni, joten löysin Roosan aika helposti. Ohikulkumatkalla silitin Donnia turvasta, jonka jälkeen jatkoin matkaani oikealle tarhalle. Roosan sai helposti kiinni, vaikkei se tarhan portilla norkoillutkaan ja se kulki mallikkaasti perässäni. Tallissa laitoin sen käytävälle kiinni, sillä mielestäni siinä oli hieman helpompi harjata. Hain harjapakin satulahuoneesta ja otin ihan ensimmäiseksi tammalta bootsit pois. Harjailin niistä nopeasti enimmät liat pois ja laitoin ne harjapakkiin odottamaan. Harjailin tammaa sen violeteilla harjoilla hyvän aikaa, kunnes Olga tuli auttamaan varustamisessa ja hän otti sen jälkeen ponin mukaansa. Ensimmäisen luokan verryttely oli jo käynnissä ja huomasin Varpun verryttelykentän laidalla. Hän viittasi minut luokseen ja kävelin sinne reippaasti. - Tuota, jaksaisitko olla sitten itse kilpailuissa tuolla kentällä nostelemassa puomeja? Sinne tulee muös muutama minun tuttuni ja Otto, Varpu kertoi. Nyökkäsin, katsahdin kelloon ja lähdin jo kentälle. Kuulutus ensimmäisestä ratsukosta kaikui ilmassa. Katselin kun ratsukko toisensa jälkeen suoritti radan puhtaasti. Vain muutamille tyli pudotuksia tai kieltoha, eikä kukaan pudonnut ensimmäisessä luokassa! Olin siitä aika iloinen. Luokat menivät nopeasti ilman sen suurempia ongelmia ja yhdessä välissä sain hakea kioskilta kasvispiirakkaa. Kunnon talkooeväitä! Kun kilpailut olivat loppuneet autoin Olgaa ja Varpun miestä purkamaan grillikatoksen. Roosa oli jo vähän aiemmin päästetty takaisin tarhaan, olihan se kuljettanut paljon lapsia ympäri tallin pihaa. Kun olimme saaneet katoksen pakettiin, lähdin hakemaan Donnia tarhasta. Donni odotti jälleen portilla, mutta sen tarhakaveri ei ollut aivan niin kiinnostunut minusta. Donni kulki jälleen reippaasti, mutta tarhasta hakeminen sujui vaihteeksi ilman välikohtauksia. Vein Donnin karsinaansa ja tällä kertaa olin fiksuna ihmisenä hakenut harjat jo valmiiksi karsinan viereen, niin ei tarvinnut juosta edestakaisin tallissa. Donni nautti tapansa mukaan kumisukaharjauksesta erittäin paljon, joten jatkoin sitä aika kauan. Pian vilkaisin kelloani ja tajusin, että sehän oli jo kaksikymmentä vaille. Harjasin Donnin nopeasti pölyharjalla ja puhdistin kaviot. Donni ihmetteli sähläämistäni, mutta seisoi kuitenkiin nätisti paikoillaan. Kiirehdin satulahuoneeseen hakemaan pintelit. Pyörittelin niitä sen verran vauhdilla, että oikean etujalan pinteli jäi aivan liian löysälle ja valui. Huokaisin ja laitoin sen uudestaan, tällä kertaa hieman tarkemmin. Donni tuijotteli häsellystäni edelleen ja näytti miettivän, miksen enää rapsutellutkaan. Jatkoin matkaani Donnin kaapille ja nappasin mukaani satulan ja suitset. Mutta missä Donnin huopa oli? Kello näytti yhdeksää vaille ja kiertelin ympäri satulahuonetta turhautuneena. Yhtäkkiä silmiini osui tummanvihreä, tutunnäköinen satulahuopa ja nappasin sen mukaani. Kahdeksaa vaille. Satula selkään, huovat ja vyö kiinni. Kuutta vaille. Laitoin Donnille ripeästi suitset ja kiitin itseäni näin kiltin hoitohevosen valitsemisesta. Neljää vaille. Nappasin kypäräni päähän ja hanskani käteen ja lähdin taluttamaan Donnia kentälle kolmea vaille. Ehdin, vaikka Donni vaikuttikin hieman väsyneeltä lähtemään hommiin. Kentälle saapuessani siellä oli jo pari tallin ulkopuolista ratsukkoa ja Varpu. Donnin karsinastalähtöilme oli muuttunut hörökorvatuijotteluksi ja se hörisi hiljaa muille hevosille. Silitin oria kaulalta ja käänsin sen kaartoon muiden hevosten lähelle. Varpu laski metrin luokasta paikalleen jääneitä esteitä noin 30 senttisiksi tai sitten maapuomeiksi. Näytti ihan sopivalta korkeudelta meille. Kiristin vielä vyön ja kiipesin Donnin selkään. Donni tuntui suurelta, sillä viimeksi kun ratsastin, olin mennyt aika pienellä suomenhevosruunalla. Alkukäyntien aikana ori alkoi kuitenkin tuntua hyvän kokoiselta. Sillä oli reipas, mutta tasainen käynti ja säädin vielä jalustimia hieman lyhyemmiksi Donnin kävellessä uraa pitkin. Aiemmin päivällä ollut jännitys oli jo lähes kokonaan kadonnut ja olin iloinen. Varpu kyseli vierailta ratsukoilta hieman heidän tasostaan ja alkoi sitten pitämään meille alkuverryttelyä. Donni reagoi hyvin pohkeeseen ja siirtyi ilmavaan raviin. Sillä oli suurehkot askeleet, mutta niissä oli onneksi helppo istua. Teimme alkuun ravi-käynti-ravi -siirtymisiä, josta vaihdoimme ravi-pysähdys-ravi -siirtymiin. Pidätteet menivät hieman hitaasti läpi, mutta siirtymiset paranivat hiljalleen. Aloitimme tulemalla kahta maapuomia, jotka olivat niin sanotusti innarina, eli väliin ei tullut yhtään laukka-askelta. Donnin vauhti kiihtyi sen huomatessa, että olimme lähestymässä puomeja ja sain pidätellä sitä, ettei se rikkoisi laukalle. Donni teki pienet loikat puomien yli ja ne tuntuivat ihan hyviltä. Sain neuvoa olla vetämättä suusta, pitäisi hidastaa enemmän istunnalla. Seuraavaksi tulimme laukassa ja tällä kertaa sujui vähän paremmin, vaikka vauhtia oli. Sitten esteitä korotettiin hieman irti maasta, mutta hypyt sujuivat maltillisesti ja olin hyvällä mielellä. Seuraavaksi lähdimme ratsastamaan suhteutettua linjaa noin neljällä askeleella. Donnille väli saattaisi kuulemma olla hieman lyhyt, eli pitäisi pidätellä. Lähestyminen sujui hyvin, mutta okserin jälkeen ori kiihdytti tahtia selkeästi. Päädyimme kolmella laukalla juuri epäsopivimpaan kohtaan ja huonon paikan sekä voimakkaan pidätten vaikutuksesta Donni kielsi. Luiskahdin orin kaulalle, mutta pääsin takaisin selkään. Varpu näytti yllättyneeltä ja minua hävetti vähän. Uusi yritys ja tällä kertaa askeleet täsmäsivät ja saimme ihan hyvät lähestymiset molemmille esteille, vaikka jälkimmäinen tulikin vähän lähelle. Pidimme lyhyehköt välikäynnit, jonka aikana Varpu selitti, minkälaista rataa tulisimme lopputunnista hyppäämään. Itselleni se olikin jo tuttu, sillä olin katsonut kilpailuja. Sitten keräilimme taas ohjia ja aloimme tulla kaarevaa linjaa seitsämänneltä esteeltä kahdeksannelle. Lähestyimme sille niin kuin radallakin lähestyttäisiin eli vasemmassa kierroksessa ja laukanvaihto esteellä. Donni on onneksi hyvä vaihdoissa kouluratsastuspainoitteisuutensa vuoksi. Ensimmäisellä kerralla hyppy seiskalle jäi hieman kauas ja Donni korjasi kaaren itse erittäin suoraksi. Kasin hyppäsimme vinossa ja minua pelotti, että törmäisimme aitaan. Toisella kerralla tulimme jo paremman kaaren, mutta suoristus ei vieläkään oikein onnistunut ennen kasia ja ponnistuspaikka tuli lähelle estettä, jolloin puomi putosi. Ja vielä kolmannellakaan kerralla ei sujunut erityisen hyvin, sillä jäin jälkeen ensimmäisestä hypystä ja Donni tuli kahdeksannelle esteelle vastalaukassa. No, onneksi esteet olivat kuitenkin sopivan pieniä niin virheet eivät haitanneet niin paljoa. Ja sitten rataa. Donni nosti vasemman laukan hyvin ja ensimmäinen este sujui hienosti. Myöhästyin vähän käännöksestä apujeni kanssa, joten tulimme innarille hieman vinossa. Donni kuitenkin korjasi hyvin ja selvisimme ilman pudotuksia. Kolmannelle esteelle oli reilusti matkaa, joten Donni ehti kiihdytellä ihan reilusti ennen estettä. En saanut sitä täysin kiinni vielä neljännelläkään esteellä, jolloin ponnistus lähti erittäin kaukaa ja lennähdin satulan etupuolelle. Edessä oli tiukka käännös, jossa sain kyllä Donnin kääntymään oikeaan suuntaan, vaikken ollutkaan vielä täysin tasapainossa. Ehdin kuitenkin mukaan ennen viidettä estettä ja suhteutettu linja sujui oikein hyvin. Tällä kertaa olin valmiina pidättämään Donnia istunnalla, joka toimikin hyvin ja seiskalle tuli ihan hyvä lähestyminen, vaikka lähestyminen tuli vähän pohjaan. Kaari tuntui hyvältä ja vaikka Donni tuntuikin hyppäävän hieman suuremmin, pysyin kyydissä mukana. Maaliviivan jälkeen ori sai isot taputukset ja rapsutukset jonka jälkeen saimme loppuverrytellä itsenäisesti ja lopuksi kävelimme vielä pitkät loppukäynnit. Varpu antoi vielä meille kaikille palautetta, kunnes tulimme alas selästä. Nostin jalustimet ja löysäsin vyötä muutaman reiän verran, jonka jälkeen lähdin viemään Donnia talliin. Olin ihan tyytyväinen tuntiin pienistä kommelluksista huolimatta ja karsinassaan varusteista riisuttuna Donni sai vielä palkkioksi porkkanan. Tallin muut hevoset olivatkin jo sisällä ja sisälle sai Donnikin jäädä. Laitettuani varusteet paikoilleen kuolaimet pestynä ja pintelit käärittynä menin vielä sanomaan Donnille heipat ja antamaan illan viimeiset rapsutukset. Tallin pihalla näin Varpun, joka iloisesti vilkutti minulle. - Hei hei Iiris ja kiitos kisa-avusta! hän huusi. - Ei se mitään, kiitos tunnista! sanoin. - Moi moi! // Niin mistä se tallikauppa löytyi?
Tänään oli kyllä todella hulina päivä! Kiitos kun olit auttamassa kisojen järjestelyissä, ilman talkoolaisia ei kisoista olisi tullut mitään. Ja Roosakin oli erittäin edustavana talutuspaikalla, kiitokset myös siitä sinulle
Toivottavasti Donnin selässä oli kivaa Minusta ratsastit oria hyvin, vaikka aina ensimmäinen kerta uuden hevosen selässä on hieman hakemista. Donni ei tosiaan ole mikään estetykki, mutta pienet esteet ja puomit ovat sille kivaa vaihtelua. Seuraava järjestetty tunti tulee kuitenkin olemaan koulutunti, jotta pääset tutustumaan hoitohevoseesi perin pohjaisesti ja kokemaan mikä liitokavio herra onkaan! Pidä siis tapahtumia silmällä
Saat kisoista auttamisesta 17v€, sillä päivä oli pitkä ja autoit todella ahkerasti. Voin myös ilokseni ilmoittaa, että olet tasolla 2 ja olet vapaa juoksuttamaan tai maastakäsittelemään Donnia halutessasi Lisään muuten tallikauppojemme linkit ja ohjeet siellä asioimiseen Kahvihuone-topiikkiin täällä foorumilla, niin voit käydä halutessasi shoppailemassa.
|
|
|
Post by Iiris Koskela on Nov 20, 2016 9:26:58 GMT
#4 "Uusia asioita"Maassa oli ohut kerros lunta kun käännyin tallin pihaan iltapäiväauringonsäteiden heijastaessa valoaan silmiini. Jarrutin pyörälläni hieman luisuen telineiden luo ja jätin pyöräni lukittuna telineeseen. Pihassa seisoi elämää nähnyt auto, jota en ollut nähnyt aikaisemmin. Mietin, olikohan tänne tullut joku uusi hoitaja. Piha oli hieman liukas ja luistelin reippaasti Varpun ovelle. Minulla oli päälläni vastaostettu vihreä fleece ja mukanani vihreät pintelit, sillä pitäähän sitä sävy sävyyn olla. Tällä kertaa uskalsin jo astua sisään itse, kunhan olin ensin koputtanut selkeästi ovelle. Riisuin kenkäni ja sipsuttelin hoitajien kahvihuoneen ovelle. Sisältä kuului iloista jutustelua ja välillä naurua. Avasin varovaisesti oven ja näin siellä Varpun ja Olgan juomassa kahvia ja syömässä voileipiä. - Moi Iiris, molemmat tervehtivät lähes yhteen ääneen. - Mooi, sanoin hymyillen. - Liity seuraan, Olga sanoi iloisesti. - Mmh, ehkä hieman myöhemmin, kiitos kuitenkin kutsusta, sanoin. - Haluan mennä Donnin kanssa kentälle ennen pimeän tuloa. - Ahaa, tietenkin, Olga myönsi. - Menenkin tästä harjailemaan Donnia. Tännekö sai jättää vaikka repun? kysyin vielä ja Varpu nyökkäsi. Nappasin repustani vielä Donnille ostamani pintelit ja kamerani. Heilautin kättäni naisille ja lähdin takaisin ulos. Pihalla näin jonkun miehen, jota en tuntenut. Säikähdin hetkeksi, mutta sitten tajusin, että hän hiekoitti pihaa ja oli todennäköisesti Varpun mies. - Hei, sanoin ohimennen ja sain vastaukseksi yhtä hiljaisen "Päivää":n. Kävelin talliin ja jätin pintelit hetkeksi Donnin kaappiin. Otin sitten kaapista riimunnarun ja lähdin kamera kaulassa roikkuen hakemaan Donnia. Iltapäivän talviaurinko sai lumen hohtamaan kauniisti ja huurteiset puut kimmeltämään valossaan. Donni makoili tarhassa ja sain siitä vielä muutaman kuvan ennen kun se ehti ponnistaa jaloilleen ja kävellä rauhallisesti portille. Vielä pari lähikuvaa, jonka jälkeen pujahdin tarhaan ja kiinnitin riimunnarun Donnin riimuun. Donni seurasi nätisti - tapansa mukaan. Matkalla tallille tie oli hieman jäinen, mutta nyt katsoin tarkasti mihin jalkani laitan, enkä kaatunut. Onneksi Varpun mies oli tulossa hiekkaämpärinsä kanssa tekemään reitistä turvallisemman. En millään saanut päähäni hänen nimeään, mutta onneksi se näkyy tallin ilmoitustaululla puhelinnumeron kera hätätilanteita varten. Jätin Donnin karsinaan ja kipittelin satulahuoneelle. Otin kaapista Donnin harjapakin ja jätin kamerani sinne säilöön. Kun saavuin takaisin, näin Oton kävelemässä käytävää pitkin kottikärryjen ja talikon kanssa. Nyökkäsin hänelle ja sain vastaukseksi samanlaisen. Donnilla ei ollut loimea, sillä vaikka ulkona lunta olikin, pakkasta ei ollut kuin muutama aste. Ori oli selkeästi kasvattamassa lisää karvaa, sillä ohuempi kesäkarva irtoili pyöritellessäni kumisualla ja Donni ilme oli selkeästi tyytyväinen sen saadessa rapsutteluja. Kun Otto siirtyi tarpeeksi lähelle siivoamaan karsinoita kysyin häneltä: - Onko täällä joku uusi hoitaja, ratsastaja tai työntekijä? - On, parikin uutta hoitajaa ja yksityinen. Mistä sen keksit? Otto kertoi. - Siis kun tuossa pihassa oli joku auto, jota en ole nähnyt aikaisemmin, sanoin ja otin käteeni vielä piikkisuan, jotta karvaa lähtisi vähän paremmin. - Siis se on minun, Otto sanoi ja olin kuulevinani äänessä ylpeyttä. Mutisin ymmärtäväisesti ja katsoin, kuinka Donnin alahuuli lerppui ylähuulen ojentuessa pitkäksi. Harjailin punertavanruskeaa karvaa vielä pehmeällä harjallakin, mutta jouduin kyllä puhdistamaan harjaa aina muutaman vedon välein. Harjasin pikaisesti Donnin pään, jonka jälkeen päätin vielä selvitellä sen harjan ja hännän. Harja oli kisamitassa, joten se oli nopeasti valmis, mutta häntään meni reilu kymmenen minuuttia aikaa. Donnia ei kiinnostanut mitä tein, eikä se kertaakaan yrittänyt huiskaista tai vetää häntäänsä pois. - Ai niin Otto, sanoin ja pojan pää kääntyi minua kohden. - Minkälainen yksityishevonen tänne on tullut? Entä ne hoitajat? - Oletpas kova utelemaan, Otto sanoi virnistäen, mutta alkoi sitten kuitenkin kertoa: - Se yksityinen on issikka! En pidä, mutta omistaja on ilmeisesti ihan mukava. Toinen hoitaja on joku pieni, sitä en ole tavannut, mutta toinen on sinun ikäisesi ja tosi kiva! - Okei, sanoin ja taputin Donnia puikahtaessani karsinasta ulos. Minulla oli vähän ristiriitaiset tunteet uutta hoitajaa kohtaan. Tavallaan haluaisin tavata hänet, olihan hän ikäiseni ja voisin saada seuraa, mutta toisaalta en voi kieltää etten olisi ollut hieman ihastunut Ottoon ja mustasukkainen tälle toiselle tytölle. Jätin harjapakin karsinan viereen, että muistaisin puhdistaa ne vielä ennen kuin lähden. Ajattelin, etten tarvitse tällä kertaa suitsia, joten nappasin vain riimunnarun ovesta ja talutin Donnin ulos karsinan ovesta. Päätin mennä kentälle, sillä ilma oli hieno, vaikka vähän alkoikin jo hämärtää. Siljin portin huolellisesti ja aloin raahata kentän reunalta vähän puomeja kentälle. Asettelin niitä kujaksi ja joitain myös yksittäin sekä neliöön. Donni sai hyvät alkukäynnit perässäni kun hain varastosta vielä tötteröitä ja laitoin niistä pujotteluradan. Aloitin pelkällä kävelemisellä ja pysähdyksillä saadakseni Donnin kuulolle ja käsityksen siitä, kuinka hyvin se kuuntelee maastakäsin. Alkuun Donni jäi hieman haahuilemaan käännöksissä, mutta pian se oli täysillä mukana harjoituksessa. Pysähdykset sujuivat erittäin hyvin, enkä joutunut kertaakaan pidättämään oria riimusta. Sitten lisäsin mukaan peruutukset. Siirryin Donnin eteen ja ravistin narua. Donni ei aivan käsittänyt mitä halusin, joten näytin aluksi mallia työntämällä sitä hieman ryntäistä ja ravistamalla narua. Muutaman yrityksen jälkeen Donni tajusi mitä hain ja se peruutteli nätisti pidempiäkin pätkiä. Tässä vaiheessa ori oli jo ansainnut isot taputukset kun siirryimme pujotteluun. Perässä kulkemisessa ei ollut mitään ongelmaa, eli pujottelukin sujui erittäin hyvin. Tein myös kartioiden ympärille pieniä voltteja ja yhdistelin pujotteluun myös pysähdyksiä, mutta Donni suoritti kaiken erittäin mallikkaasti. Seuraavaksi kokeilin taka- ja etuosan väistättämistä. Se ei sujunut niin hyvin kuin olisin toivonut, sillä Donni lähti kävelemään eteenpäin kun ohjasin sitä väistämään takaosaa. Painoin mieleeni, että tätä pitää harjoitella toistekin. Tein myös muutamia ympyrälle lähettämisiä, joissa Donni oli oikein hyvä. Seuraavaksi vuorossa oli puomikuja. Ensimmäisellä kerralla Donni astui puomin yli, eikä oikein käsittänyt, että tarkoitus oli kävellä siinä välissä. Pian se kuotenkin ymmärsi mitä hain ja asteli korvat hörössä kujasta. Päätin sitten kokeilla, menisikö Donni siitä silloin kun itse en kulkisi edellä. Ja Donnihan meni. Lähetin sen "ympyrälle" ja ori käveli keskittyneesti astumatta puomien ulkopuolelle. Se sai paljon kehuja ja rapsutuksia. Mietin, että onneksi Donnin motivoiminen on näin helppoa. Vaihdoimme tehtävää ja talutin Donnin yksittäiselle puomille. Yritin pysäyttää sitä puomin päälle, mutta Donni vain jatkoi kävelemistään. Seuraavalla kerralla se pysähtyi, mutta lähti liikkeelle ennen pyyntöäni. Kolmas kerta toden sanoo ja Donni seisoi nätisti paikallaan puomin päällä odottaen käskyä lähteä liikkeelle. - Hienostiii, kehuin Donnia. Olin ajatellut, että olisin vielä tehnyt jotain neliön muotoon asetetuilla puomeilla, mutta olin jo pyörinyt kentällä aika kauan ja alkoi tulla pimeä. Tarkistettuani vielä kerran että portti oli hyvin kiinni, päästin Donnin irti kävelemään loppukäyntejä itsekseen kun siivosin puomeja ja kartioita kentältä. Hetken pyörittyään kentän toisessa laidassa Donni käveli luokseni ja kulki hetken turpa selkääni viistäen. Sitten se lähti taas omille teilleen, mutta tuli kun siivottuani vihelsin sille. Kun vein Donnin karsinaansa, huomasin, että se oli jo siivottu. Sisällä oli jo joitain hevosia ja vietyäni harjapakin, sekä riimunnarun takaisin Donnin kaappiin (ja tajuttuani, etten muistanut laittaa pinteleitä Donnille) näin Olgan tuovan suomenhevostammaa sisälle. - Hei Iiris, haluaisitko gakea kanssani hevosia sisään? Olga kysyi. - Mielelläni, sanoin. - Ajattelinkin kysyä, voisinko auttaa iltatallissa. - Tietenkin! Olga sanoi iloisesti. - Apu ei ole koskaan pahitteeksi. Haetaanko seuraavaksi vaikka Nalli ja Boo? Nyökkäsin ja otin Boon ovesta riimunnarun. Boo oli kiltti, eikä meillä ollut mitään ongelmia matkan aikana. Nalli näytti alkuun Olgalle hieman hapanta naamaa, mutta se ei näyttänyt naista haittaavan. Jätin Boon sen karsinaan ja lähdimme sitten hakemaan lisää hevosia sisään. Olimme nopeasti valmiina, sillä Olga oli jo hakenut hevosia sisään sillä aikaa kun olimme Donnin kanssa kentällä. - Sitten mennään tekemään iltaruuat, Olga kertoi ja seurasin häntä rehuvarastoon. Siellä oli jokaiselle hevoselle oma ruoka-astia, johon Olga tottuneesti lappoi aina tietyn määrän kauraa ja muita rehuja. - Aivan, sinäkin varmaan haluaisit tehdä jotain, Olga naurahti. - Tämä on jo niin rutiinia, etten edes tajunnut. Nyökkäsin hymyillen ja Olga lykkäsi käteeni kauhan ja Donnin ruoka-astian. - Eli Donni, hän sanoi ja katsoi ruokintalistaa. - Kaksi litraa kauraa, litra Greenlineä, desi kivennäistä.. Laitoin ruuat astiaan Olgan ohjeiden mukaan ja siirryin sitten seuraavaan astiaan. - Tämähän käy tuplasti nopeammin, Olga totesi. - Yllättäen, naurahdin. Lähdimme sen jälkeen pussittamaan heiniä verkkoihin. Siinä meni hieman pidempään kuin iltaruuissa ja sitte raahasimme ne osittain käsissä ja osittain kottikärryissä karsinoille. Jotkin hevoset potkivat ovia, mutta pääasiassa kaikki odottivan nätisti, vaikka saattoivatkin tunkea heti syömään oven avauduttua. Verkot oli nopea kiinnittää karsinoihin niissä olevilla klipseillä, jonka jälkeen haimme hevosten iltaruuat rehuvarastosta. Jaettuamme ne Olga sanoi: - Kiitos Iiris avusta, nyt olemme valmiita. - Kiitos, että sain auttaa, sanoin hymyillen ja kävelimme yhtä matkaa hoitajien kahvihuoneelle. Otin laukkuni ja kävin huikkaamassa Varpullekin heipat. Ehdittyäni pyörälleni tajusin, etten puhdistanut Donnin harjoja, enkä muistanut ottaa kameraani. Harpoin satulahuoneelle, nappasin kamerani reppuuni ja puhdistin harjat pikaisesti. Sitten pääsin pyörälleni uudestaan, avasin lukon, napsautin valon päälle ja lähdin pyöräilemään kotiin. Kiva nähdä sinua taas tallilla! Voihan tuon Tarmon kanssa, saisi hän kyllä vähän reippaampi olla, mutta minkäs mies itselleen mahtaa, kun omissa oloissaan on puuhaillut jo aika pitkän ajan työntäyteisestä hevoselämästään. Eiköhän herra siitä kohta rentoudu, kun tottuu näkemään teitä kaikkia täällä tallilla.
Haha joo Oton autonromu on kauhea ja tekisi mieli käskeä miehen jättää se vaikka oman taloni taakse parkkiin, mutta minkäs hän "beibilleen" mahtaa, kuten hän taitaa autoaan nimittää. Ja johan toi poika saa teidän kaikkien pään pyörälle Pitäisi hänen vähän hillitä tuttavallisuuttaan, mutta toisaalta se on miehen luonne, en sitä lähde kitkemään. Onneksi hän ei ole mikään sydänten särkijä vaan oikein kiltti poika!
Ihanaa kun pääsit Donnin kanssa harjoittelemaan maastakäsittelyä. Pidin napakoista otteistasi, jotta sait herran kuuntelemaan mitä halusit. Ruunalla kun on tapana olla hieman hölmön oloinen ja joskus jättää kuuntelematta apuja. Teille on jo selkeästi alkanut muodostumaan hyvä side, jota on helppo tuosta lähteä kehittämään Pidän paljon teistä parina!
Kirjoitit taas todella sujuvasti ja tarina oli helppo lukea. Ahmin aina näitä teidän tarinoita ja tulen jopa puhelimella niitä ennakkoon lueskelemaan, vaikka en aina heti voisikaan niitä kommentoida. Olga myös kiitteli vielä iltatalli-avustasi ja opit varmasti paljon uutta! Saat tarinastasi 16v€, sillä iltatallin tekeminen taas helpottui niin paljon. Ison tallin kanssa, kun on vain niin paljon tehtävää.
|
|
|
Post by Iiris Koskela on Nov 25, 2016 15:17:01 GMT
#5 "Joulun tunnelmaa"Pyöräilin innoissani tallille, sillä tänään olisi tallin koristelu jouluiseksi! Pyörä teki sivuluisuja tämän tästä loskaisessa ja märässä maassa, mutta se sai minut polkemaan entistä lujempaa. Kaikesta hurjastelusta huolimatta pääsin pihaan ehjänä ja jätin pyöräni telineeseen. Kello näytti 9.34, eli minulla olisi oikein hyvin aikaa käydä moikkaamassa Donnia ennen kuin aloitamme siivoamisen ja koristelun. Tallin pihassa seisoi jo Oton auto, samoin kuin Olgankin. Juuri kun lähdin kävelemään pyörältäni tallia kohti, näin mopoauton kääntyvän tallin pihaan. Hidastin kävelyäni uteliaana ja näin autosta nousevan tytön. Hän ei ollut aivan niin tallilaisen näköinen kuin olin kuvitellut, mutta kaunis kyllä. En ihmetellyt yhtään, jos Otto oli ihastunut häneen. Hän lukitsi mopoauton ovet ja heilautti kättään. Nyökkäsin takaisin purren huultani. Nyt ei saa olla tyhmä, mietin. Tyttö käveli viereeni ja esittäytyi Elisaksi. - Kiva tutustua, sanoin. - Iiris Koskela. - Kuka on sun hoitoheppa täällä? Elisa kysyi. - Mä hoidan Wimmaa. - Donnihan se, kerroin. Sitten saavuimmekin jo talliin ja minä kävin heittämässä reppuni hoitajien taukohuoneeseen, jonka olin tajunnut vasta äskettäin. Tallissa ei ollut ketään, joten päätin lähteä Varpun talolle. En ehtinyt edes tallista ulos, kun Varpu tuli jo minua vastaan. - Iiris, moi! hän huudahti. - Mooi! vastasin hänelle hymyillen. - Ja Elisab... Varpu nosti kätensä suulleen nolon näköisesti. - Siis Elisa. Näin Elisan naurahtavan. Menimme hetkeksi taukohuoneeseen odottelemaan muita. Hiljalleen seuraamme liittyi ensin Otto ja sitten Olga. Vähän ennen kymmentä paikalle saapui vielä nuori tyttö äitinsä seurassa (äiti tosin lähti pois) ja aivan minuutilleen kymmeneltä vielä ruskeahiuksinen poika, sekä Tarmo ja joku tyttö jota en tuntenut. Sitten siirryimmekin itse asiaan. - No niin, sitten aloitetaan! Onko kellään mitään toiveita, jota ehdottomasti haluaisi siivota? Varpu kysyi, mutta kukaan ei ilmaissut erityisiä kiinnostuksenkohteita, joten hän jakoi osa-alueet oman mielensä mukaan. Minä sain alueekseni WC:n ja taukotilan ja kavereikseni Elisan ja Oton. Mietin hetken, oliko tämä jokin taktinen siirto Varpulta, mutta ajattelin, että kyseessä oli ihan puhdas sattuma. Kun muut olivat poistuneet taukohuoneesta, Otto otti ohjat käsiinsä ja ohjeisti, miten taukotilaa tuli siivota. Ehdotin, että voisin mennä siivoamaan vessan, johon Otto suostui mielellään. Joko hän ei pitänyt vessan siivoamisesta tai halusi olla Elisan kanssa kahdestaan. Läpsäisin itseäni henkisesti poskelle tuollaisista ajatuksista. Vessa ei ollut kovinkaan likainen, mutta pesin pytyn ja lavuaarin ensin, jonka jälkeen hain taukotilasta imurin ja imuroin lattian. Kysyin Otolta, mistä voisi hakea lisää vessapaperia ja Otto ohjeisti minut pienen siivouskaapin luo. Saatuamme siivottua kaiken kello läheni puolta kahtatoista ja muutkin näyttivät olevan valmiita, sillä heitä kertyi taukohuoneeseen ja lähdimme porukalla siivoamaan maneesia. Keräilin kakkoja pois maneesin hiekalta muutaman muun kanssa ja jotkut lakaisivat katsomoa. Porukalla olimme nopeasti valmiita ja pääsimme sitten hakemaan koristeita. Varpu oli tuonut sisältä talliin monta laatikollista jouluisia nauhoja, palloja ja muita koristeita. Minut ohjeistettiin Tarmon kanssa koristelemaan maneesia, johon olin tyytyväinen, sillä Tarmon vähäpuheisuus ei minua haitannut. Minulla oli käsissäni yksi iso pahvilaatikko ja Tarmolla toinen kun saavuimme maneesille. Tarmo oli jo menemässä sisään, kun päähäni tuli ajatus. - Hei Tarmo, sanoin. - Voisiko tuohon maneesin oven yläpuolelle ripustaa nauhaa ja ehkä pallojakin? Tarmo katsahti minua ja sitten maneesin seinää. - No sehän on hyvä idea, hän sanoi ja lähti hakemaan tikkaita jostain. Minä tuin tikkaita alareunasta kun Tarmo kiipesi koputtelemaan ylös pari naulaa ja sitomaan sinne kultaisen nauhan, johon olin pujotellut sinisiä joulupalloja. Siirryimme sen jälkeen maneesiin sisälle koristeiden kanssa. Tarmo ei ilmeisesti ollut kovinkaan koristeluihminen, joten minä ehdottelin lähes kaikki koristeluaiheet. Katsomon reunoille tuli joulupalloin koristeltua punaista nauhaa ja Tarmo viritteli seinille erilaisia hevosaiheisia joulukoristeita. Vähän ajan kuluttua Olgakin saapui valojen kanssa ja kurkisti sisään maneesiin, ennen kuin alkoi virittää jouluvaloja maneesin ulkoseinään. Valmistuttuamme kiirehdimme taukohuoneelle, josta lähdimme Varpun johdolla hänen taloonsa. Tallikin oli saanut jo hienon koristuksen ja pihalla näkyi Olgan ripustamia valoja ympäriinsä. Sisällä talossa suuntasimme yläkerran huoneeseen, johon Varpu olikin jo kattanut lautasia ja joulupuuroa. Ruokailuhetki meni nopeasti jutustellessa mukavia (ainakin Olga oli runsaasti äänessä), kunnes kellon lyödessä kolme Varpu kilisti lasiaan ja nousi seisomaan. - Pian lähdemme takaisin talliin ja siellä seuraakin yllätysohjelmaa, Varpu sanoi dramaattisesti. - Eli leikkimieliset näyttelyt! Monien kasvoille levisi iloisia hymyjä, minut mukaan lukien. - Lähtekäähän sitten hakemaan hoitohevosenne, Varpu sanoi hoitajille ja meidän poistuessamme hän jäi kyselemään jäljelle jääneiltä heidän hevostoiveitaan. Vielä vähän aikaa sitten niin hiljaiseen talliin tuli hetkessä tohinaa kun hevosiaan puunaavat hoitajat ja tallilaiset pyörivät tallin käytävällä edestakaisin. Aloitin hakemalla Donnin harjapakin ja puunaamalla hevosen kunnolla. Satuin vilkaisemaan ensimmäistä kertaa kunnolla Donnin uudistettua ovikylttiä ja tajusin, että se oli ruunattu! - Varpu, milloin tästä höpsöstä on tullut ruuna!? huikkasin käytävän suuntaan. - Toinen marraskuuta! sain etäisen vastauksen. Aloitintällä kertaa piikkisualla, että sain ylimääräiset irtoamaisillaan olevat karvat pois. Donni arvosti erittäin paljon piikkisuasta tulevaa raaputusta ja venytteli jälleen kerran ylähuultaan. Pölyharja ei sitten ollutkaan enää niin ihana, vaikka kyllähän sekin ruunan mielestä hyvältä tuntui (varsinkin harjan alta). Harjailin vielä pehmeällä harjalla Donnin pään ja menin sitten selvittämään ruunan häntää sormin. Se olikin onneksi lähes selvä, sillä olinhan selvittänyt sen viime kerrallakin. Harja nyt ei muutenkaan voi oikein mennä kovin pahaan takkuun, sillä se on kisamittaan leikattu. Varpu oli tuonut satulahuoneeseen ison kasan jouluisia nauhoja, kulkusia, tonttulakkeja, poronsarvia, punaisia pinteleitä ja loimia, sekä tietenkin letityskuminauhoja, joissa oli punaisia rusetteja. Ja paljon muuta. Nappasin näin alkuun mukaani punaiset pintelit, ison kasan ihan tavallisia, Donninruskeita letityskuminauhoja, ohuen punaisen nauhan, sekä yhden punaisella rusetilla varustetun kuminauhan. Astelin takaisin Donnin karsinalle ja aloin urakoida ruunalle verkkolettiä. Siinä meni aika kauan ja muut tuntuivat olevan jo hyvässä vauhdissa, joten pistin sitten vauhtia itsekin ja tein Donnille häntäletin, jonka joukkoon pujottelin punaisen nauhan ja jonka kiinnitin kuminauhalla, jossa oli rusetti. Pyöräytin ruunan jalkaan vielä punaiset pintelit. Sitten kipittelin takaisin satulahuoneeseen ja otin mukaani Donnin suitset, poronsarvet, nippusiteitä, tonttulakin, joulupukin parran, kulkusen ja leveää punaista nauhaa. Solmin kulkusen punaiseen nauhaan ja sen laitoin Donnin kaulaan. Laitoin ruunalle suitset päähän, joka sujui tapansa mukaan hyvin, jonka jälkeen kiinnitin otsapantaan poronsarvet nippusiteillä. Donni näytti alkuun hieman epäilevältä, mutta pääsi pian ennakkoluuloistaan eroon. Itselleni vetäisin tonttulakin päähän ja joulupukin parran kasvoilleni. Sitten olimmekin jo valmiita. Odottelimme hetken vielä Olgaa ja Aidaa, jonka jälkeen lähdimme maneesiin. Maneesissa jäimme toiselle puolelle kiertämään jonkinmoiselle neliön malliselle uralle, jonka Varpu oli merkinnyt kartioilla, josta arvon raati, Varpu ja Tarmo pyysivät jokaisen vuorotellen esittämään hevosen heidän edessään. Donni käveli hieman madellen, mutta maiskautus sai sen terästäytymään. Vuorollamme vielä asetin Donnin näyttelyasentoon tuomarien eteen. Takajalkojen kanssa oli hieman ongelmia, mutta pian Donni seisoi mallikkaasti näyttelyasennossa ja minä hymyilin partani takaa. Olimme pukki ja poro. Kaikkien esitettyä hevosensa Varpu ja Tarmo lähtivät pohtimaan voittajaa ja me menimme purkamaan hevoset varustuksesta. Donni näytti ehkäpä hieman helpottuneelta päästessään eroon poronsarvista, mutta olin ylpeä siitä, ettei se ravistellut niitä pois. Verkkoletin purkamisessa kesti hetken aikaa, mutta pian olimme valmiita tavarat palautettuna takaisin paikoilleen ja hevoset karsinoissa tyytyväisenä heiniä rouskutellen. Tallin ulkopuolella seisoivat Tarmon valjastamat Daisy ja Nalli. Minä pääsin Tarmon taakse Nallin kyytiin kahden muun kanssa ja psa porukasta meni Daisyn kärryihin. Otto ja Olga joutuivat kuitenkin jäämään tallille, sillä kaikki eivät mahtuneet vaunuihin. Kärryttelimme jonkin matkaa metsätietä pitkin, kunnes Varpu huudahti: - Katsokaas, olisiko tuo hyvä kuusi? Nyökyttelimme, mutta Tarmo näytti hieman epäilevältä. - Se on toispuoleinen... Entä tuo? hän osoitti sen vieressä olevaa kuusta. Nyökyttelimme vielä innokkaammin. Varpukin näytti tyytyväiseltä. Tarmo hypähti kärryiltä ja sahasi puun nopeasti poikki. - Puu kaatuu! Varpu ilmoitti kovalla äänellä, vaikkei kukaan meistä ollutkaan lähellä puuta. Ilmeisesti osittain leikillään. Varpu ja Tarmo köyttivät puun Nallin kärryjen perään ja lähdimme takaisin tallille, jossa meitä odotti Varpun olohuoneessa Olgan kattamat piparit ja glögit, kunhan olimme auttaneet Tarmoa pystyttämään kuusen ja purkamaan hevoset valjaista. Tässä sitten tällainen pikainen luonnos Donnin varustuksesta (: Ihan sattumalta itseasiassa laitoin teidät kolme samoja paikkoja siivoilemaan, pahoittelut siitä! En minä usko, että tuo Otto on ihantunut kehenkään, kun enemmänkin juuri solmii ystävyyssuhteita, kun hänellä ei oikein rakkauselämä ole koskaan kukoistanut. Siivoilit kuitenkin oikein reippaasti ja sait Tarmoakin hieman avautumaan teidän uusien tallityttöjen seuraan, kun rohkeasti ehdottelit koristeiden paikkoja! Voi että, kun tykkään nyt kun talli on koristeltu ihanan jouluisesti ja kuusenkin saimme kaikkien mielestä sopivan Minun piti myös omaan päiväkirjaani päivästä kirjoittaa, mutta valitettavasti en ehtinyt.
Donni ja sinä esiinnyitte näyttelyissä hyvin, mutta ruunan ilme oli kyllä huvittava, kun sillä keikkuivat isot sarvet päässään. Letityksesi olivat kyllä hienot ja ne näyttivät monen tunnin tutuotokselta, vaikka ne hieman kiireessä teitkin. Jos muilta ei tule kuittauksia osallistumisiin, niin voitto saattaa olla todella helposti sinun Toi kuva on kyllä tosi kiva lisä, jos kiinnostaa niin saa tuollaisia liittää mukaan useamminkin
Kirjoitit taas hyvin ja tasaisen vahvasti. Ehkä jatkossa saan lueskella enemmän juonen käänteistä tai muista, nyt ei mitään kummempaa tapahtunutkaan. Toisaalta ymmärtäähän sen, kun rauhallinen talkoopäivä! Saat päivästä 20v€ vaikka kyseessä olikin talkoot, mutta haluan silti palkita teidät
|
|