|
Post by Eveliina Frästi on Nov 17, 2016 17:17:04 GMT
|
|
|
Post by Eveliina Frästi on Nov 17, 2016 19:30:42 GMT
Ensimmäinen pala OmppuaVesi lotisi kumisaappaissa, kun tallipihaa peitti mudan ja loskan sekainen kerros. Aurinko oli korkealla taivaalla, hohtaen kirkkaasti ohuen pilviverhon läpi. Koulu oli loppunut jo kahdeltatoista, ja äiti oli luvannut, että menisimme tänään käymään läheisellä ratsastuskoululla. Olin tavattoman innoissani! Suuri, punavalkoinen tallirakennus seisoi pihan keskellä, päätyovi hitusen raollaan. Katonreunaa pitkin valui osittain sulanut lumilaatta, joka tömähti pian räystäänvierelle. Tarhassa ollut valkoinen hevonen loikkasi sivuun potkaisten takajalkansa korkealle ilmaan. - Äiti, kato! osoitin tarhaa kohden äitiäni hihasta nykien, mutta hän ei kuunnellut. Hän houkutteli minut mukaansa tallin ovea kohti, jossa vaaleatukkainen nainen näytti odottavan meitä. - Hei, Johanna Frästi, me puhuttiinkin eilen puhelimessa, äitini kätteli ratsastushousuihin ja ruskeaan toppaliiviin pukeutunutta naista. Minä katsoin ujosti aikuisten keskustelua, ja olisin oikeastaan halunnut livistää tarhoille hevosia katsomaan. Nainen esitteli itsensä Varvuksi, tallin omistajaksi, ja johdatti meitä rennosti puhellen kohti parkkipaikan takana olevaa taloa. Yritin kulkea tarhojen ohi oikein hitaasti, josko olisin ehtinyt silittämään vähän jotakin hevosta. Pidin erityisesti yhdessä tarhassa seisoskelleesta pystytukkaisesta vuonohevosesta ja pörröisestä harmaasta ponista, joka oli kallistellut päätään hullunkurisesti tarhaa aitaavien puulankkujen välistä. Tunsin itseni reippaaksi kertoessani nimeni Varvulle, ja että olin ratsastanut pienen harrastetallin ratsastustunneilla jo kahden vuoden ajan. Varpu kertoi tallin järjestämistä pienryhmävalmennuksista ja hoitohevosista. Kaikki kuulosti niin kamalan hienolta, että minua alkoi ihan jännittää. - Ja Eveliinakos olisi kiinnostunut ratsastamaan meillä? Varpu siirsi sitten hymyilevän katseensa minuun. Nyökkäsin vaitonaisesti, sillä en oikein tiennyt mitä odottaa. - Siellä edellisellä tallilla taisi olla hieman rennompaa se touhu, mutta Eve haluaisi vielä ratsastaa ja kehittyä enemmän. - Joo, myötäilin sitten äidin vilkaistua minua. - Miten paljon pitää ratsastaa, että saa hoitoponin? kysyin ujosti. Haaveissani oli jo se utelias, pitkäharjainen poni tai lempeä vuonohevonen! - Meillä on paljon myös pienempiä ja kilttejä poneja, joilla voi kehittyä ihan yhtä lailla, Varpu sanoi. - Ja kun on osaava talliympäristö, niin pystyy turvallisesti harjoittelemaan myös itsenäistä hevosenhoitoa. Kiinnostaisiko sua hoitohevonen? Minä nyökkäsin jälleen. Hevoset kerääntyivät tarhojen porteille, kun Varpu johdatti meitä niiden ohi. - Tässä on näitä meidän isompia opetushevosia, mutta tuolla pihatossa asuu pienemmät ponit. Mä luulen, että joku niistä voisi sopia sulle, Varpu osoitti tallipihan toisella puolella olevaa puista katosta, jota ympäröi vielä tarhojakin suurempi aitaus. Katoksen ovella olevat muoviverhot raottuivat, ja ulos käyskenteli tupsujalkainen ruskea poni. Kura läikitti sen takapuolta ja vesipisarat kimalsivat pitkässä harjassa. - Kannattaa varoa vähän kun menee pihattoon, joku poni saattaakin tulla yllättäen vauhdilla katoksesta, Varpu sanoi ja vihelsi hieman, ennen kui astui katoksesta sisään. Lattia oli vuorattu pehmeästi heinällä ja takaseinustalla oli rivi juoma-automaatteja. Nurkassa makaava kirjava shetlanninponi hätkähti, nousi ripeästi pystyyn ja ravisteltuaan hieman, se tuli innokkaasti meidän luoksemme. Silitin ponin päätä, mutta sitä tuntui enemmän kiinnostavan, olisiko minulla ollut sinulle jotain syötävää. Varpu esitteli meille kaikki pihaton ponit, ja osoitteli ovelta myös muutamia tarhassa olevia hevosia. Minä jäin lopulta arpomaan jo aiemmin näkemäni vuonohevosen, Helgan, tupsujalkaisen Roosa-ponin sekä valkoisen pienen Ompun välillä. Rapsuttelin Roosaa ja Omppua vuorotellen, ja vilkuilin myös tarhassa nököttävää Helgaa oviaukosta riippuvien leveiden muovihapsujen välistä. - No mä tykkään tästä, seisahduin lopulta päättäväisesti Ompun viereen. Poni tuntui nauttivan rapsutuksista ja silittäessäni sitä kaulalta, se alkoi hamuta hiuksiani. - Omppu on joskus vähän itsepäinen, mutta vähänkään napakammalla ratsastajalla se on tosi kiva, Varpu hymyili ja taputti ruunan takapuolta. Omppu vilkaisi Varpua kieltävästi, kuin sanoen, ettei ole ollenkaan itsepäinen, vaan maailman kiltein ja rakastettavin poni. Varpu antoi minun viedä Ompun talliin ja harjata sitä vähän. Varpu kertoi, että hoitohevonen tuli hoitaa ja harjata huolellisesti aina hoitopäivinä, ja myöhemmin saisi myös ratsastaa, kunhan oli käynyt ainakin kahdella tunnilla. Kuuntelin korvat höröllä Varvun ääntä, samalla kun liu'utin sukaa pehmeästi Ompun karvaa pitkin. Poni seisoi kiltisti paikoillaan hoitopaikalla, mitä nyt välillä steppaili hieman ja vilkuili korvat hörössä ympärilleen. - Hoitajan työ tuo varmasti myös vastuuta. Jaksathan tulla aina tallille, ettei kiinnostus lopahda? äiti huolehti, mutta se ei välttämättä kuulostanut edustavalta Varvun korvissa. - Kyllä mä osaan olla vastuullinen! vakuutin. Omppu oli saanut pihatossa itselleen melkoisen kurakuorrutuksen, joten päätin harjata sen oikein huolella, näyttääkseni kuinka hyvin osasin hoitaa ponia. Vatsassani kutitteli miettiessäni, että minulla oli nyt ihan oma hoitoponi. - Musta tulee sun hoitaja, Omppu! // Ps. haluaisin hoitaa tasoilla! Ihanaa kun saimme sinut hoitajaksi! Omppu varmasti tykkää, kun sillä on oma puunaaja, joka touhuaa sen kanssa. Meillä on kyllä muitakin sinulle okein sopivia hevosia silmälläpitäen esimerkiksi tuntjea. Jokainen hevonen opettaa aina jotain uutta, joten tunneilla pääset kokeilemaan ehdottomasti esimerkiksi Helgaa tai Roosaa. Itseasiassa sinulle Helgan jo laitoinkin tulevalle estetunnille. Toimit myös hyvin ja tomerasti Ompun kanssa, kun harjailit sitä. Teitä katsoessa kyllä vakuuttui, että olette sopiva pari toisillenne! Äitisi oli ihan oikeassa, että hoitajantyö tuo paljon vastuuta, mutta en epäile yhtään, ettetkö jaksaisi tulla Omppua hoitamaan
Kirjoitit aivan ihanasti ja tekstiäsi oli helppo lukea. Sait hyvin vangittua tuon ikäisen heppatytön ajatukset ja olen niin innossani, kun saimme myös nuorempaa kävijäkuntaa, tarkoituksenamme kun on juurikin edistää jokaisen omaa ratsastustasoa ja hevostietämystä Isoja kirjoitusvirheitä en huomannut, siitä peukut!
Saat ensikerrastasi 8v€, sillä hienosti jo harjailit Omppua. Sinulla on jo tervetuliaisiksi kaapissasi 5v€. Odotan jo innolla toista hoitokertaasi
|
|
|
Post by Eveliina Frästi on Nov 21, 2016 21:29:05 GMT
Pomotusta
- Ilman muuta! Ei se haittaa ollenkaan, voidaan katsoa sitten tunneilla tehtävät ihan sun tason mukaan, Varpu hymyili. Tallin seinällä roikkunut lappu tehoviikonlopusta oli herättänyt mielenkiintoni, mutta minua jännitti mennä mukaan, sillä en osannut mitään hienoja liikkeitä ja olin eläessäni ylittänyt vain muutaman vaivaisen ristikon, joista toisen opettajan taluttamana. - Okei, voinko mä mennä Ompulla? kysyin katsoen Varpua anovin silmin. - Tottakai, mutta valitettavasti molempia valmennuksia mä en anna kenenkään mennä omalla hoitoponilla, tavoitteena on kuitenkin, että jokainen oppii ratsastamaan kaikilla hevosilla, Varpu sanoi. Minä olin hieman pettynyt, mutta päätin sitten, että haluaisin ratsastaa koulutunnin Ompulla, ja esteille voisin ottaa jonkun toisen hevosen. Vatsassani lehahteli perhosia, kun Varpu kirjoitti nimeni osallistumislistojen viimeiselle vapaalle riville. Odotin sydän pamppaillen, kenet Varpu antaisi minulle estevalmennukseen. - Helga on rehellinen hyppääjä, joten mä voisin laittaa sut sen selkään, Varpu mietti ääneen, mutta varmisti pian päätöksensä kirjaamalla sotkuisesti Helgan nimen minun nimeni vierelle. Saatoin huokaista helpotuksesta, olihan Helga kuitenkin ollut yksi hoitoponiehdokkaistani!
Taivaalta ripotteleva räntä sai hiukseni roikkumaan pörröisinä rotanhäntinä olkapäilläni, kun talsin ylpeänä riimu kädessäni pihatolle. Kaikki ponit, Roosaa ja Arttua lukuunottamatta, olivat katoksen suojissa. Vihelsin Varpun opetusten mukaisesti, ennen kuin astuin katoksen edustalla roikkuvien muoviverhojen eteen. Sisältä kuului tyytyväistä rouskutusta ja muutama pehmeä kavionpainallus, kun Vellamo astui minua tervehtimään. Sipaisin suomenhevosen suurta turpaa nopeasti, mutta kiiruhdin pian nurkassa norkoilevan Ompun luo ja nappasin kiinni sen otsatukasta. - Pää ylös! mutisin asetellessani riimua oikein päin ponin päähän. Omppua olisi kuitenkin kiinnostanut enemmän seinän vieressä lojuvat heinänkorret, joten jouduin olemaan napakka sen kanssa, kun maiskutin ponin perässäni talliin.
Ompun pienet kaviot kopisivat tiheään tahtiin tallikäytävän betonilattiaa vasten. Harpoin reippain askelin sen vierellä suoraan hoitopaikalle, jossa kiepautin ponin ympäri ja kiinnitin sen hoitopaikan ketjunaruihin molemmilta puolilta. - Pysy siinä, Omppu, käskin, ennen kuin kiiruhdin varustehuoneeseen. Ompun vaaleanvihreä hoitopakki oli ikkunan vieressä alimmalla hyllyllä, Daisyn hoitopakin vieressä. Harjat kolisivat pakin seiniä vasten, kiikuttaessani sitä sylissäni takaisin Ompun luo. Poni katseli tallikäytävälle korvat suloisesti höröllään. - Moi, Omppu, tervehdin taas pirteällä äänellä, aivan kuin olisin nähnyt sen ensimmäistä kertaa. Tartuin epäröimättä kumiseen, pyöreään harjaan ja aloin sukia Omppua kaulalta. Poni oli aivan märkä, mutta ajattelin harjata sen siitä huolimatta puhtaaksi. - Moi, tota.. Tarviitko sä pyyhettä? hoitopaikalle ilmestyi minua paljon vanhempi, melkein aikuinen, tummatukkainen poika. Hän tarjosi minulle vaaleanpunaista pyyhettä, jota myös Omppu yritti hamuta ylähuultaan venytellen. - Harjaaminenkin sujuu varmaan helpommin, jos ponia saa kuivattua vähän, poika yritti auttaa kohteliaasti. - Okei, sanoin vienosti hymyillen ja tartuin kumisuan sijaan pyyhkeeseen, jolla aloin kuivaamaan Ompun kaulaa. Vaaleanpunaisen pastellin sävyinen pyyhe täyttyi nopeasti rusehtavista läikistä, mutta Ompun turkki sen sijaan muuttui helpommaksi harjata. - Sä oot varmaankin Eveliina. Mä kuulin Varvulta, että meillä olisi tallilla joku nuorempikin hoitaja. Mä oon Otto. Kauanko sä oot ratsastanu? poika kysyi taputtaen rennosti Ompun kaulaa. - Kaksi vuotta, sanoin hiljaa vilkaisten Ottoa. Poika näytti aivan niiltä ratsastajilta, jotka hyppäsivät televisiossa ainakin metrin korkuisia esteitä, joten tunsin itseni mitättömäksi aloittelijaksi. - Vau, siitä se lähtee! Kun mä olin ratsastanut kaksi vuotta, mä kiersin yhä kenttää jonkun isomman taluttamana. Oma hoitoponi on jo aika hyvin, Otto hymyili.
Omppu ei olisi halunnut nostaa kavioitaan. Poni niskuroi vastaan ja aina nojatessani sen toiseen etujalkaan, se nojasi takaisin. Jos sain kavion nostettua, Omppu nykäisi sen pois yhtä nopeasti kuin oli nostanutkin. - Omppu! tuhahdin ja tönäisin sitä kylkeen, niin kuin olin nähnyt kokeneempien hoitajien tekevän, kun he toruivat ponejaan. Omppu vilkaisi minua ilkikurisesti, ja ajattelin jo jättäväni kaviot puhdistamatta, kun Varpu ilmaantui talliin musta hevonen käsipuolessaan. - Moikka! Sä haitkin jo Ompun sisälle, mites teillä sujuu? Epäröin hetken, mutta Varvun taluttaessa hevosensa vastapäiseen karsinaan, jouduin ujosti avaamaan taas suuni. - Mä en saa puhdistettua kavioita. Tää nojaa muhun koko ajan takaisin! - Omppu? Miten sä nyt silleen? Varpu kutristi kulmiaan. - Haluatko sä, että mä kokeilen nostaa kavion, niin sä voit puhdistaa? Minä nyökkäsin. Tällä kertaa Omppu nostikin kavionsa kiltisti, eikä edes kiskonut sitä yhtään. Puhdistin varovasti Ompun etujalan, välttäen koskemasta kavion keskellä olevaan säteeseen, jonka olin oppinut olevan herkkä kohta. - Omppu on joskus vähän itsepäinen. Se on oppinut jujuttamaan pienempiä ratsastajia, Varpu sanoi nähdessään minun surkean ilmeeni. - Mutta ei se mitään todellisuudessa tee, täytyy vaan olla topakka. - Mä yritänkin olla, nyökyttelin vakavana. - Sitä en epäile yhtään! Varpu nauroi.
Kuivattuani Ompun Oton antamalla pyyhkeellä, viimeistelin työni vielä harjaamalla ponin huolellisesti pehmeällä harjalla. Kävin läpi pään, vatsanalusen ja puhdistin jopa vuohiskuopat. Omppu näytti tykkäävän harjauksesta, vaikka kavioiden puhdistaminen sitä ei kiinnostanutkaan. Viimeiseksi, keräsin kaikki harjat ja kaviokoukun takaisin harjapakkiin, jonka vein varustehuoneeseen omalle paikalleen. Omppu odotti kiltisti hoitopaikalla, vaikka takaisin tullessani se kuopikin suuriliikkeisesti. - Ei saa, Omppu! murahdin, jolloin poni lopetti heti. Hymyilin tyytyväisenä ja kiinnitin riimunarun Ompun päitsiin. Laskin hoitopaikan ketjuriimut roikkumaan seinää vasten niin, ettei niistä kuulunut paukahdusta, ja maiskutin sitten Ompun mukaani. - Et saa sitten heti liata itseäsi tai joudun harjaamaan sut uudelleen ja puhdistamaan myös kaviot, varoitin Omppua. Suljin pihaton portin takanani, ennen kuin riisuin Ompun riimun. Arttu lähestyi jo uteliaana, ja se taisi luulla saaneensa uusia vieraita. Omppu olisi puolestaan halunnut jo kiiruhtaa ponikavereidensa luo, mutta yritin pitää sen paikoillaan niin kauan, että sain rauhassa irrottaa riimun. - Heippa, Omppu, sanoin ja painoin hellän pusun ponin turvalle. - Pidä hauskaa, mutta mua sä et enää pomota!
Hyvä, että Helga oli sinulle mieleinen ratsu. Sen selkään tosiaan uskaltaa hypätä kuka vain ja siitä saa irti eri tasoiset ratsastajat vähän eri asioita. Toimit todella hyvin pihattoon mennessäsi ja olemme saaneet sinusta erinomaisen hoitajan Omppu-ponille!
Tosiaan pyyhkeellä kuivaaminen on hyvä tapa, jos poni on märkä, sillä märkää karvaa harjaaminen saattaa myös tuntua ponista epämukavalta ja kuivasta karvasta saa paremmin liat ja hiekat pois. Oli kiva myös, kun uskalsit kysyä apua kavioiden puhdistamisessa. Niin sitä oppii toimimaan ja uskon, että seuraavalla kerralla Omppu kehtaa jo nostaa kavionsa sinulle. Muistat vain näyttää kuka määrää, niin jatkossa poni ei jaksa enää vitkutella vastaan.
Ihana tarina, jota oli todella kiva lukea. Saat tarinastasi 15v€, sillä huolehdit ponista perusteellisesti. Odotan innolla jo seuraavaa hoitokertaasi, olet erinomainen lisä Varpulan tallipoppooseen!
|
|