Uskokaa tai älkää, ette kyllä varmaa, mutta mä menin ostamaan auton. Istuin tuon rämän kyydissä nokka kohti Varpulaa, olin taas myöhässä. Minkä mies sille mahtaa kun unta pitäis saada, mutta iltasin menee somessa vähän turhan liian pitkään. Vetäisin käsijarrusta pihaan päästessäni ja auto liukui aika makeesti lumen siivittämänä paikoilleen parkkiin. Sivupeilistä näin Varvun kauhistuneen ilmeen ja naisen huitominen sai minut naurahtamaan.
"Saanen esitellä mun uud beibi", nousin samaan aikaan autosta ja nostin käteni kattopellin päälle silittääkseni autoa.
"Jätäppäs nyt beibis siihen, sun piti olla täällä jo parikymmentä minuuttia sitten", Varpu marmatti. Siis yleensähän se ei nipota mun saapumisajoista yhtään, sain mennä ja tulla tallille miten halusin, kuhan hommat tuli hoidettua. Tänään olin maanantain kunniaksi kuitenkin luvannut jopa kaksi hevosta ratsastaa ja ne tuli hoitaa ennen Varvun menoja, sillä naisella oli välttämätön tarve opastaa mua aina kun pitäis muka itsenäisesti ratsastaa. Kaverien muutettua opiskelemaan muualle mulla ei ollut muuta kuin talli, joten Varpulassahan aikaa tulee kulutettua todella paljon.
"Melli ja Boo oli tänään sulle, mä otan samaa aikaa Alman" ja laahustin karsinalle, jonne Varpu oli jo mustan puoliveritamman tuonut.
"Onko Iiris tai Elisa tulossa tänään?" oli pakko kysyä, sillä Olgasta ei paljoa seuraa ollut, en koskaan tajua miten se saa kulutettua aikaansa tallilla niin, ettei se ehdi rauhassa jutella muuten kuin kahvitauoilla.
"En tiedä, laittoivat viestä, että ilmoittautuvat tehoviikonloppuun, muuta en ole kuullut" sain vastaukseksi, mikä ei tyydyttänyt minua. Olga talutti karsinasta ulos issikkatamman.
"Wou hei Varpu eikai tää oo menny jo niin pahaksi, että oot ostanut issikan", tuijotin uuden hevosen peräpäätä kun se keikkui ovesta pihalle. En niistä kyllä sen enempää tiennyt, vihasin vain jotenkin niiden pientä ja sisukasta olemusta, vastakohtia minusta.
"No et ollut aamulla, kun Onni Aho toi meille hevosensa asumaan. Oikein hurmaava nuori mies, varo vaan kilpailua sulle" naurahti Varpu ja talutti Alman karsinasta varustettuna. Mä olin jäänyt jälkeen, joten heitin tammalle satulan selkään, suitset turpaan ja harpoin perässä kohti maneesia.
"Hei tosta Onnista, niin minkä ikäinen se on? Siis miten hurmaava?" oli pakko udella. Ei, siis en kokenut asemaani uhattuna, en ainakaan halunnut sitä myöntää.
"No en ikiä osaa sanoa, onhan se jo parinkympin yli. Siis silmää miellytti ja kohtelias. Älä multa kysy oon ollu vuosikymmenet naimisissa", Varpu tuhahti ja samalla ponnistin itseni Mellin selkään.
Mellin kanssa työskentely oli miellyttävää. Tamma osasi paljon ja vastasi pyyntöihini joustavasti ja nopeasti.
"Sä ymmärrät noitten naisten päälle", Varpu kehui siirtyessään loppukäynteihin. Mä nyökkäsin tyytyväisenä ja taputin tammaa kaulalle. Olga oli jo syöttämässä seuraavaa heppaa alle, sillä hän sotki itsensä ihan jokaiseen asiaan mukaan. Boo oli varustettu, puunattu ja häntä jopa letitetty. Varpu katosi Olgan kanssa samalla ovenavauksella ja minä jäin ruunan kanssa kahdestaan. Otin ravia, taivuttelin ja tein ympyröitä. Boo heilutti päätään ja pärski innokkaasti. Sitten se malttoi laskea päänsä alas ja käyttää selkäänsä.
"Etkö sä tasokkaammilla hevosilla yleensä mee", kuului ääni sillä hetkellä takaani. Ratsastin kulmasta pitkälle sivulle ja katsahdin maneesin katsomoon. Aida Kivikko. Ei perhana, Aida. Tyttö oli Varvun siskontyttö, todella hyvä ratsastamaan ja vasta ostanut oman ponin. Samalla se tekee tytöstä niin ylimielisen ja ärsyttävän.
"Eikö sulla oo muuta tekemistä? En mä hevosia päätä vaan teen kuten käsketään" selittelin, sillä omalla tavallaan tiesin, että tuo minua nuorempi tyttö osasi ratsastaa paremmin kuin minä, mutta en halunnut sitä hänelle myöntää.
"Onkos Otolla jo tyttöystävää? Varpu kertoi siitä Iiriksestä vai Elisahan se taisi nykyään olla, vai molemmatko sulla on kierroksessa?" Aida tiesi, että olin huono suhteissa. "Ollaan vaan frendejä, enkä mä ees tunne kumpaakaan kunnolla", vakuutin, mutta samalla toivoin, että voisin tutustua johonkin tyttöön paremmin. Mun suhteet jää yleensä kaveritasolle, pintapuolisiksi tai sitten mä pilaan ne totaalisesti. Ehkä vielä joskus. Aidankin kanssa oli joskus ollut juttua, mutta onneksi tajuttiin tarpeeksi aikaisin olevamme ihan erilaisia.
Hyppäsin Boon selästä pois ja löysäsin mahavyön. Ori ravisteli itsensä läpikotaisin ja sen ohut harja laskeutui sekaisin kaulan molemmille puolille. Nostin kokoharjan vasemmalle kaulalle ja lähdin taluttamaan sitä karsinaan.
"Sainoitko Aidalle jo moikat" Varpu kysyi tallissa ja pyöräytin silmiäni. Varpu tiesi suhtautumiseni tyttöön ja naurahti huvittuneesti. "Vie Boo ulos, loimita se muuten. Mä lähden nyt asioille ja Aida lähtee mukaan", Varpu ohjeisti tapansa mukaan ja mä suuntasin varustehuoneeseen jo hakemaan loimea valmiiksi. Aida oli pilannut fiilikseni. Se sai minut aina muistamaan epäonnistuneet ihmissuhteeni. Mutta kun mä vaan en osannut sanoa ei, en osaa riidellä, en tajua seurustelusta enkä edes naisista mitään. Siis ihmisnaisista. Tammojen kanssa mulla sentään synkkaa. Ehkä oonkin vain luotu hevospojaksi.
-Otto-